Tutkimuksen tavoitteena oli verrata Suomen tieliikenteen turvallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tieliikenteen turvallisuuden huippumaiden eli Ruotsin, Ison-Britannian ja Hollannin vastaavien tekijöiden kanssa. Perinteisistä tieliikenteen kansainvälisistä turvallisuusvertailuista poiketen otettiin huomioon myös muut liikennemuodot ja liikennemuotojakauma. Vertailut sisälsivät maakohtaiset perustilastot ja keskeiset riskiluvut sekä tieliikenteen osatekijöitä, kuten nykyiset turvallisuusstrategiat ja -ohjelmat, liikenneonnettomuuksissa kuolleiden lukumäärät kulkutavoittain, tietyypeittäin, olosuhteittain ja ikäryhmittäin sekä välilliset turvallisuusindikaattorit. Vuosien 2006-2010 onnettomuuslukujen mukaan Suomen tieliikenteessä olisi kuollut vuosittain 77 ihmistä vähemmän, jos kuolleita olisi ollut asukasta kohti yhtä paljon kuin vertailumaissa keskimäärin. Suomen ja vertailumaiden pääerot liittyvät rakenteellisiin tekijöihin ja kulttuuriin (Suomessa mm. suurin tieliikenteen ja erityisesti henkilöautoliikenteen suorite), tieliikennestrategioiden kehittämiseen ja painotuksiin, tieliikenteen kuolemien lukumääriin mm. kulkutavoittain, osallisten ikäryhmien mukaan, tietyypeittäin ja välillisiin tieliikenteen turvallisuusindikaattoreihin, kuten turvavyön käyttöön ja henkilöautojen ikään. Johtopäätökset koskevat liikennemuotojakauman kehittämistä joukkoliikenteen käyttöä edistämällä, tieliikenteen riskien vähentämistä yleensä ja erityisesti kaksikaistaisilla maanteillä, turvallisuustoimenpiteiden kohdistamista niin, että tunnistettujen riskiryhmien ohella kiinnitetään huomiota kohderyhmien kokoon, ja entistä kehittyneempien kansainvälisten turvallisuusvertailujen hyödyntämistä.