Maahanmuutosta ja monikulttuurisista yhteiskunnista keskustellaan kaikkialla läntisessä maailmassa. Globalisaation tuloksena ihmisten odotetaan liikkuvan paikasta toiseen enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Samalla kun yksilöt, ryhmät ja ideat liikkuvat ja kohtaavat, yhteiskuntien vanhat ja olemassa olevat rakenteet tulevat haastetuiksi. Sosiaalinen epävarmuus johtaa usein kysymyksiin siitä, mikä jokin yhteiskunta itsessään on, mitkä sen perustavat tekijät ovat ja ketkä ovat sen jäseniä. Millaisia uusia jäseniä yhteiskuntaan hyväksytään ja millä ehdoilla? Kuinka suhtaudutaan olemassa oleviin vähemmistöihin? Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suomalaiset ja alankomaalaiset ajanviete- ja järjestölehdet osallistuivat tähän keskusteluun vuosina 2003–2006. Tutkimuksessa analysoidaan maahanmuuton ja etnisen moninaisuuden diskursseja sekä maahanmuuttajien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden artikulaatioita yleisaikakauslehdissä Suomen Kuvalehti ja Elsevier, rakennusalan ammattiliittolehdissä Rakentaja ja FNV Bouw Magazine (Bouw), naistenlehdissä Me Naiset ja Libelle sekä seniorikansalaisten lehdissä ET ja Plus Magazine (Plus). Kirjoittaessaan näistä aiheista aikakauslehdet artikuloivat ihmisistä representaatioita, joihin sisältyy ajatus siitä, keitä he ovat ja millaisia ominaisuuksia heillä on. Nämä artikulaatiot tarjoavat maahanmuuttajille ja etnisiin vähemmistöihin kuuluville subjektipositioita, jotka ovat yhdistelmä teksteissä ihmisille määritettyjä identiteettikategorioita ja muita ominaisuuksia, jotka kertovat mihin ryhmään ihminen kuuluu. Aikakauslehdet eivät pelkästään pyri vahvistamaan kansallista yhteisöä, vaan lisäksi ja erityisesti lukijoiden muodostamaa yhteisöä. Aikakauslehdet rakentavat symbolisia yhteisöjä jotka voivat olla sisään- tai ulossulkevia suhteessa maahanmuuttajiin ja etnisiin vähemmistöihin. Tällä on todellista merkitystä teksteissä esitettyjen ihmisten kannalta, sillä median rooli on keskeinen siinä, kuinka näihin ihmisiin suhtaudutaan median ulkopuolella tapahtuvissa ...